Elämä?

Nonni. Päätin nyt sitte kirjotella tänne ku en muuta keksi.

En oo päättäny lopetanko tän blogin kokonaa vai en. No antaa sen asian olla sivussa. Mulla on vakavempaa asiaa.
Nonni. Täs pienes ajas on ehtiny sattuu ja tapahtuu. Oon täs parin päivän aikana saanu sairaita ns. kohtauksii. Jotenki tuntuu et oma pää ei oo oma enää. Ihansama minne huoneesee meen, nii nään mun mutsin siinä. Ja jos teen jotai tiettyi asioita, nii mutsi on siinä. Oon varmaa tulos hulluks. Toinen asia mitä teen joka päivä: itken. Oon alkanu itkemään ihan kaikesta. Jos tiputan lasin/lautasen lattialle alan itkee. Wierd huh? Ja oon alkanu olee nii väsyny, etten jaksa tehä mitää. Kämppä pitäs siivoo, mutten jaksa. Jos en hengittäis automaattisesti lopettaisin senki.
Ja tiien et oon kirjottanu tänne paljon "angst angst" juttui. Mut en voi sille mitää ettei mun elämä oo hyvä :) ja jos jotakuta häiritsee nii ei kannata lukea. Haluun vaa kirjottaa nää mun ajatukset ja tunteet jonnekki. Koska mulla ei oo kavereita kelle puhuu näist jutuist. Koska oon alkanu huomaamaa et ne jotka "kaveeraa" mun kaa ja koittaa kuunnella ne ei ota mua tosissaan. Se pistää pikkasen kyrsii. Mä kuuntelen ja koitan auttaa muita, mut minne ne kaverit katoo ku ite tartten sitä apuu? Hohhijaa.. Friendship is overrated. Nojoo. Meen nyt sinne vessaan vetämään ranteet auki. Heidå~