Menneisyys kummittelee nyt mun unissaki :o Ei voi olla todellista. En tuu ikin pääsee eteepäi mun elämäs jos tää tällee jatkuu. Nojoo, juttelin faijanki kaa puhelimes ja tiesin et siit ei sitte seuraa hyvää. (Älkää kysykö miks vastasin.) No annoin sen sitte raivoo asiansa mulle ja kuuntelin turpa kiinni niiku aina. Mun vaa tekis mieli raivoo takas, mut jähmetyn kokonaa ja en saa sanottuu mitää. Taas se jätti paskan maun mun suuhun. Urgh. Luulis sen tietävän ettei raivooamine auta ollenkaa.
"Oon nii pettyny suhun. En vois uskoo et mun oma tytär käyttäytyy tolla tavalla" bla bla bla
Puhelu loppu hetken pääst ja sain nii paskan olon ettei mitää rajaa. Sen jälkee juttelin yhen mun kaverin kaa ja kerroin sille tosta asiast. Ja se tokas et faija ajaa mut hautaa tolla menolla. Totesin sitte takasin että toinen jalka on jo haudassa jossei muuta. En saa mielenrauhaa ton ihmisen takia. En tiie miks se muhun tota paskaa purkaa. Kaikki muut mun perhees saa olla rauhassa, mut mä en. Mikä mussa muka on et mulle raivotaa? Miks mä saan faijan paskat niskaa? Tuskin se ees ite tietää mitä se mulle aiheuttaa. Ja jos sanon sille asiasta nii se kääntää sen mun syyks. Eli mikää ei auta D:
Mun olo on nii ahistunu etten tiie mitä teen. Hyvä jos pystyn hengittää kunnolla. Kiitos taas tästä
Mun olo on nii ahistunu etten tiie mitä teen. Hyvä jos pystyn hengittää kunnolla. Kiitos taas tästä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti